Minna Huotilainen – Miten mielentiloja johdetaan?

Minna Huotilainen – Miten mielentiloja johdetaan?
13.7.2016 Johtajuusareena

Minna Huotilainen, kognitiotieteen dosentti;

”Aivotutkimus ja fysiologiset mittaukset ovat paljastaneet mielentilojen merkityksen tietotyön tuottavuudelle. Hyvä johtaja saa työntekijät oikeaan mielentilaan, jolloin tietotyö sujuu ja palkitsee: tuottavuus, laatu, motivaatio ja innovaatiokyky ovat korkealla. Tietotyöläisen hyvä mielentila on sekä työnantajan että työntekijän itsensä yhteinen etu.

Tietotyön johtajan on hyvä tuntea useita mielentilojen akseleita ja ääripäitä. Tärkein akseli on pakene-tai-taistele– ja virtaus-tilojen välille sijoittuminen. Tällä akselilla fysiologiset mittaukset osoittavat kuormittavuuteen ja palautumisen tarpeeseen liittyviä muutoksia esimerkiksi sydämen sykevälivaihtelussa ja ihon sähkönjohtavuudessa.

Pakene-tai-taistele-tilaan saat tietotyöntekijän helposti: tarjoile uhkaa, melua, arvostelua, raportointia, epäinhimillistä kiirettä ja hallitsematonta ulkoapäin ohjautuvuutta. Tässä tilassa työntekijä ei innovoi, kehitä tai ylipäänsä edes mieti tulevaa, vaan hän keskittyy selviytymään nykyhetkestä ja vastailee nopeasti ja konemaisesti sähköposteihin ja puheluihin. Jos sinulla todella on tarjolla tällaista työtä, hanki siihen robotti. Ihmisen pitäminen pakene-tai-taistele-tilassa on paitsi epäterveellistä myös kallista – hän ei pysty antamaa parasta osaamistaan ja panostaan, uupuu ja haaveilee työpaikan vaihtamisesta.

Virtaustilassa työskentelevä työntekijä sen sijaan kokee hallinnan tunnetta, hyvää tekemisen meininkiä ja korkeaa motivaatiota. Hänellä on vaikeita haasteita ratkottavinaan, vapautta ja vastuuta kehitellä itse parhaat tavat tehdä työnsä ja välineitä, aikaa ja resursseja parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen. Häntä itseään ja koko organisaatiota palkitsee se osaaminen ja aikaansaaminen, joka virtaustilassa mahdollistuu. Koska tietotyöntekijä on oman työnsä paras asiantuntija, päästä hänet virtaustilaan antamalla hänelle vapaus ja vastuu tehdä työnsä sillä välineellä, ohjelmistolla, ajanhetkellä, siinä paikassa, seurassa ja tilassa, jonka hän itse tietää parhaaksi.

Toinen tärkeä mielentila-akseli sijoittuu taistelija- ja tiedustelija-mielentilojen välille. Näitä mielentiloja kuvailee esimerkiksi amerikkalainen Julia Galef. Taistelija- ja tiedustelija-mielentilat ovat eri ihmisille ominaisia, mutta hyvä johtaja saa niitä myös tarvittaessa aikaan työryhmässään.

Taistelijan mielentilassa työntekijä on valmis kohtaamaan haasteita, hyökkäämään niitä päin kaikella osaamisellaan ja kaikilla työkaluillaan, puolustamaan sitä, mitä työyhteisö edustaa ja viemään työyhteisön hankkeita kiivaasti eteenpäin tässä vastakohtaisuuksien maailmassa. Taistelija-mielentilassa kaikki ongelmat näyttävät nauloilta, kun kädessä on vasara. Tämä ei usein ole mikään ongelma, päinvastoin: yrityksen tuotetta innoissaan eri ongelmiin ratkaisuksi tarjoava työntekijä löytää helposti hienoja uusia käyttötapoja ja puolia tuotteesta asiakkaan iloksi. Taistelija ei epäröi, vaan hän on hyvin toimelias ja tehokas. Taistelija-mielentila syntyy ja tarttuu työntekijöissä helposti, kun he pääsevät virtaustilaan ja työyhteisön arvot ja visio ovat yhteisiä.

Toisaalta joskus tarvitsemme tiedustelija-mielentilaa. Silloin työntekijä ottaa askeleen taaksepäin ja katsoo hieman kauempaa ja kriittisemmin toimintaamme. Hän etsii tapoja ymmärtää ja kehittää tilannetta. Miksi teemme tämän näin? Työskentelemmekö oikealla toiminta-alueella vai pitäisikö tuotettamme tai palveluamme muuttaa radikaalisti? Mihin maailma on menossa? Tiedustelija-mielentilaan pääseminen vaatii runsaasti aikaa, ehkä paikanvaihdoksen tai muun muutoksen, jotta voimme nähdä laajemmalle. Usein lomilta palatessa olemme jonkin aikaa tiedustelija-mielentilassa. Johtaja voi aikaansaada työntekijöissä tiedustelija-mielentilaa keskusteluttamalla ja pohdituttamalla, kuuntelemalla ja kyseenalaistamalla, osoittamalla kiinnostusta ja oppimishalua työntekijän ratkaisuja kohtaan.

Tietotyöläisen on päästävä asettumaan oikeaan mielentilaan työtään tehdäkseen. Tämä on työntekijän ja työnantajan yhteinen etu ja voimme pyrkiä siihen yhdessä. Ratkaisuja tarvitaan toimitiloihin liittyen: miten estämme melua ja visuaalista hälyä, miten luomme kohtaamispaikkoja, mukavaa fyysisen tekemisen meininkiä, työtiloja jotka kutsuvat liikuskelemaan työpäivän aikana, rauhaa, inspiraatiota ja hallinnan tunnetta? Ratkaisuja tarvitaan myös työn järjestelyihin: miten voimme vapauttaa työntekijän turhasta raportoinnista, silpusta ja sälästä, säätämisestä ja tahmeudesta ja päästää hänet tekemään varsinaista työtään, kehittämään, kehittymään, oppimaan ja innostumaan? Miten estämme jatkuvaa työn keskeytymistä ja kuitenkin varmistamme tiedon kulkemisen työyhteisössä? Erityisen kehittämisen kohteeksi kannattaa ottaa myös kokouskäytännöt, etätyökäytännöt ja raportointi.

Tietotyöläisen mielentilat tunnistava ja niitä ohjaileva johtaja johtaa juuri sitä pääomaa, jonka on palkannut: työntekijän aivokapasiteettia ja kognitiivisten resurssien käyttöä. Sellainen johtaminen on hyvin erilaista kuin vaikkapa mekaanisen kokoonpanotyön johtaminen. Johtaminen on mahdollistamista, työtä sen eteen, että työntekijä pääsee siihen sopivaan mielentilaan, johon hän haluaa ja jossa hän on arvokkaimmillaan. Mielentilojen tunnistamisen ja ohjailemisen harjoittelussa johtajan kannattaa katsoa peiliin ja aloittaa itsestään: missä mielentilassa olen juuri nyt, miksi, ja miten voisin vaikuttaa siihen?”

 

 

Kirjoittaja on kognitiotieteen dosentti Uppsalan yliopistossa.